En vain ymmärrä, juuri oli vasta heinäkuu! Juuri oli vasta kesäkuu! Miten on mahdollista, että on jo 6 päivä elokuuta.. En kestä sisälläni vellovaa ahdistusta, se vain huutaa ja huutaa pääni sisällä kuinka "Lisää aikaa! Pakko laihtua nopeammin! En ikinä ehdi laihtua vaikka söisin 2 kcal päivässä". Apua. Apua. Apua.

Positiivinen asia on, että en ole vielä ehtinyt sortua edes mässäilyyn. En vaikka vanhemmat raahasivat kaikkea sitä paskaa taas kaapit täyteen.. Karkkia, jäätelöä, sipsejä, ihraa, rasvaa, yököttävää. Todellisuudessa ihanaa, maukasta, suussasulavaa. Mutta sitähän en itselleni myönnä. En voi myöskään ymmärtää miten mun vanhempani eivät ole ylipainoisia, tuolla kalorimäärällä niiden pitäisi painaa ainakin 500 kiloa, molempien, hah!

Tänään olin äitini ja tätini kanssa ostoksilla, ja mukaan tarttui ihana villakangastakki Stockmannilta, harmaan ruutuhousut (34 kokoiset jotka mahtuvat juuri ja juuri kiinni!), ja vähän alusvaatteita ja unikko-kangasta uuteen kotiini. Vaikka nautin kaupungin vilinästä ja kauppakassien rapinasta suunnattomasti, pelko ulkona syömisestä vallitsi aivoni. Miten saan tietää kalorimäärät, miten saan tietää raaka-aineet, miten saan tietää valmistustavan.

No kauan pelätty ruokahetki koitti, ja tilasin kanasalaatin, joka oli kevyin koko listalta. Mutta sitten, kun salaatti vihdoin tuotiin eteeni, se oli täynnä meheviä, aivan varmasti rasvaisia kanafileitä, ja silmät kiiluen mietin "syönkö vai en, syönkö vai en". Nälkä vei kuitenkin voiton, joten söin 3/4 salaatista.. Noh, onneksi shoppailu myös kuluttaa kaloreita. Ja loppupäivän olenkin paastonnut, lukuunottamatta kahta porkkanaa ja 100g kukkakaalia, mutta niissä ei luojan kiitos ole kaloreita paljon nimeksikään :) Nyt on kuitenkin pakko suunnata unten maille, aamulla kahdeksalta herätys ja oksat pois. Hyviä unia kaikille.