Nyt taas muistan MIKSI teen tätä kaikkea. Olen vain niin sairaan kyllästynyt tähän, kieltämättä, mutta tiedän, että en voisi olla onnellisempi millään muulla tapaa.

Haluan vain olla täydellinen.

Haluan olla paras, haluan olla kaunein, laihin, kivoin, söpöin, fiksuin.. Haluan että minulla on hienoimmat vaatteet, hienoin laukku, hienoin takki jnejne.. Haluan antaa vain parasta läheisilleni. Haluan, että he voivat olla minusta ylpeitä kuinka kunnollinen ja tunnollinen ja kiltti ja hyvä ja kaunis olen. Haluan, että he voivat olla ylpeitä siitä kuinka hyvin hallitsen itseni ja koko elämäni, ja kuinka eheästi kuljen eteenpäin ilman ainuttakaan virhettä tai erehdystä. Jotta minusta ei olisi heille harmia, että minua ei tarvitse hävetä ja selitellä ystäville ja sukulaisille tekojani tai olemustani, ulkonäköäni. Haluan siis olla täydellinen.

Tämän takia tuntuu siis hyvin hyvin epätäydelliseltä, että olen päästänyt itseni tosissaan lihomaan. LIHOMAAN! Olen SYÖNYT! En voi uskoa, ilman huonoa omaatuntoakin välillä. Olen erehtynyt. Tehnyt suuren virheen. Ajatellut kuinka "saan minä syödä nyt, olen ansainnut tämän". Syyllistyn. Häpeän.

Eniten minua surettaa ihana poikaystäväni. Hän on niin komea ja mukava ja kaikin puolin täydellinen mies. Haluaisin niin olla samaa hänelle <3 Haluan olla niin mukava, ettei meidän tarvitse ikinä enään riidellä mistään, ja haluan olla hänelle niin kaunis ja laiha, että hän voisi olla ylpeä minusta. Haluaisin, haluaisin niin. Olla siro hentoinen kaunis kiharatukkainen tummaripsinen pitkäsäärinen heleäihoinen naurava ja suloinen. En haluaisi olla kömpelö iso harmaa ja kalpea tummaan pukeutuva tuppisuu.

Mutta kohta olen kaunis ja laiha niin ihana keijukainen, että komea poikaystävänikin voi näyttäytyä kanssani julkisilla paikoilla, hyvillä mielin.